Professorin lausunnosta voisi varmaan sanoa paljon muutakin, mutta ajatelkaapa tätä: (post)kapitalistisessa järjestelmässä ihmisten täytyy pelätä töittensä vähenemistä tai helpottumista! Onko tässä mitään järkeä? Olisiko järjestelmä hiljalleen tiensä päässä?
Niin, tavallaan tämä on paluuta 1800-luvun teolliseen vallankumoukseen, jossa uudet tavat töitä veivät työt käsittöläisiltä ja esim. niiltä maanviljelijöitä jotka eivät halunneet tai kyenneet pysymään kehityksessä mukana. Suoraa vertausta ei kuitenkaan voi tehdä, sillä ajat ja nyt käsillä oleva teknologia on tyystin eri.
Ymmärrän kyllä pointtisi siitä, että on väärin joutua pelkäämään oman työnsä puolesta. Se johtuu osin vallitsevasta talousjärjestelmästä, mutta ei ole selitettävissä pelkkänä systeemisenä ongelmana.
Ratkaisuja kuitenkin varmasti on, joilla tuota pelkoa ja irtisanomisten seurauksia voisi lieventää. Äkkiseltään tulee mieleen esim. kansalaispalkka/perustulo ja valtiotason panostukset aikuis- ja työelämäkoulutukseen. Ensimmäinen etenee hitaasti, mutta eiköhän se ennen pitkää sieltä tule. Jälkimmäinen taas on isossa kriisissä, kun nykyinen hallituksemme on päättänyt siitä leikata.
Maailma muuttuu ja se on meistä ihmisistä kiinni, miten muutokseen voidaan vastata.
Juuri tämä on se tärkein asia. Jos muutokseen vastataan kuten nyt hetkellisesti vallassa oleva hallitus tuntuu yrittävän, tilanne vain kiristyy tulevaisuudessa. Jollei perustuloon ymmärretä siirtyä ajoissa, aletaan taas puhua väkivallan uhasta.
Tai no, eihän se ole edes mikään ”uhka” vaan jo toteutunut tosiasia, kuten esim. Ruotsista tai Ranskasta näkee. Toivottomuus muuttuu väkivallaksi.