Mielenkiintoinen otsikkovalinta, kun itse artikkeliin on laitettu linkkejä sellaisiin artikkeleihin kuten “Pelko voi vaientaa jopa tuomareita” ja “tutkimus kertoo yhteiskunnallisen keskustelun tulehdustilasta”.
Sananvapaus on suhteellinen mielenkiintoinen juttu, kun sitä aletaan oikeasti puimaan. Se on vapaus, joka monesti vaikuttaa sinuun vasta puheteon jälkeen, mikä ei todellakaan ole mitenkään tavanomaista. Vertauskuvauksellisesti voisi sanoa, että jos esimerkiksi jokamiehenoikeus toimisi kuten sananvapaus, tulisi henkilön mennä ensin johonkin paikkaan ennen kuin hänen oikeuttaan mennä sinne voitaisiin alkaa arvioimaan. Mutta näin se on sananvapauden kanssa. Sä saat kyllä sanoa asioita, mutta vasta tämän sanomisen jälkeen voidaan arvioida että oliko sanominen oikeutettua vai oliko se esimerkiksi kiihoitusta kansanryhmää vastaan, joka omalta osaltaan mitätöi tämän tietyn puheteon laillisuuden.
Toinen mielenkiintoinen juttu tulee sitten jo siinä, että yritetään määritellä, että mitä sananvapaus oikeasti on. Yksi yleinen ajatus on tietysti se, että sananvapaus on vain valtion ja yksilön (tahi yhteisön, ml. yritykset) välinen juttu, että valtio ei ennakkosensuroi eikä kiellä puhetta ellei se ole joissain rajatuissa parametreissa. Tämä on tunnetusti esimerkiksi Amerikan Yhdysvaltain liittovaltion käsitys sananvapaudesta, joka on (myös todella tunnetusti) heillä määritelty heidän Perustuslain Ensimmäisessä Lisäyksessä. Mutta tämä ei ole ainoa mahdollinen tapa ajatella ko. konseptia, vaikkakin se onkin isossa osaa ns. Vapaata maailmaa.
Noh, mites täällä koto-Suomessa. No, kuten artikkeli sanoi, niin Suomessa sananvapauden taso on ihan jees, eikä todellakaan mitään tasoa “mitään ei saa sanoa”. Mutta meillä on Suomessa vieläkin joitain epäkohtia. Esimerkiksi meillä on edelleen olemassa jumalanpilkkalaki nimellä “uskonrauhan rikkominen”, mikä taas omalta osaltaan hankaloittaa uskontojen kritisointia, sillä vastakeskustelija voi vedota ko. lakiin ja yrittää argumentoida, että uskonnon kritiikki onkin uskonrauhan rikkomista, mikä taas rajoittaa yhteiskunnallista keskustelua.
Eli, Suomessa on hyvin asiat, eikä todellakaan niin huonosti kuin jotkut haluaisivat uskotella, mutta on vielä parantamisen varaa.
Esimerkiksi meillä on edelleen olemassa jumalanpilkkalaki nimellä “uskonrauhan rikkominen”, mikä taas omalta osaltaan hankaloittaa uskontojen kritisointia, sillä vastakeskustelija voi vedota ko. lakiin ja yrittää argumentoida, että uskonnon kritiikki onkin uskonrauhan rikkomista, mikä taas rajoittaa yhteiskunnallista keskustelua.
Vastaavsti rasisti voisi sanoa näin:
“Esimerkiksi meillä on edelleen olemassa “kansanryhmää vastaan kiihottaminen”, mikä taas omalta osaltaan hankaloittaa monien kulttuurien negatiivisten puolien kritisointia, sillä vastakeskustelija voi vedota ko. lakiin ja yrittää argumentoida, että kulttuurin kritiikki onkin kansanryhmää vastaan kiihottamista, mikä taas rajoittaa yhteiskunnallista keskustelua.”
Mielestäni onkin juuri mielenkiintoista, että oma mielipiteeni vaikuttaa siihen miten nämäkin asiat näkee. Koska olen kanssasi samaa mieltä jumalanpilkkalaista, niin tuo esittämäsi kritiikki ja huoli sananvapauden puolesta kuulosta omaan korvaani validilta, mutta koska olen vastaavasti pääasiassa erimieltä tuon fiktiivisen “maahanmuuttokriitikon” kanssa, hänen huolensa ei kuulosta validilta ja sananvpausloukkaus ei niin merkittävältä.
Juuri tämän takia en näkisi että kyselytutkimuksista voi vetää johtopäätöksiä tällä saraa. Jos eletään hyvin konsensuskeskeisessä ja homogeenisessä yhteiskunnassa kuten Suomi, merkittävä valtaosa ei ikinä koe että sananvapautta loukataan heidän yhteisesti jaetusta näkökulmastaan.
Sananvapaus on yksi niistä käsitteistä joka vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta kun sitä alkaa pohtimaan tai yrittää käyttää niin siinä on aika paljon nyansseja.
Omalla kohdallani ongelma ei ole niinkään etteikö saisi aika vapaasti imaista käsityksiään, vaan kuulijajoukon pienuus tai olemattomuus. Lisäksi niistäkään, jotka tavoitan ei yleensä kovin monet ole kiinnostuneita. Tämä ei nähdäkseni rajoita sananvapauttani, mutta harmittaa toki muuten. Joskus vaikuttaa niillä joilla kuulijakuntaa on ollut tai on, menevän sekaisin se sanominen ja kuunteleminen. Ei ole mikään uusi havainto, mutta ajattelin mainita
